Sisällöntuotanto ja materiaali

Suomessa Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (digipalvelulaki) edellyttää, ettäoppilaitosten digitaalisten palveluiden ja verkkosisältöjen tulee olla saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Tämä koskee siis lähtökohtaisesti kaikkea verkossa julkaistavaa sisältöä, myös suljetuissa verkko-oppimisympäristöissä olevia opintojaksoja ja verkkokursseja sekä projekteissa tuotettuja verkossa jaettuja sisältöjä.

Oppilaitoksen digitaalisia palveluita ovat julkisten verkkosivujen lisäksi esimerkiksi opiskelijahallintajärjestelmät, verkko-oppimisalustat ja verkkokokousjärjestelmät. Verkkosisältöjä ovat kaikki verkossa jaettava sisältö: verkkosivut, kuvat, videot, ääni ja tiedostot (esim. Word, PowerPoint, PDF). Laki koskee myös suljetuissa verkko-oppimisympäristöissä olevia opintojaksoja ja verkkokursseja.

Tuotamme nykyään enemmän verkkosisältöä kuin itse ehkä tajuammekaan. Oppimisalustalla olevat ohjeistukset ja sisällöt sekä ihan arkipäiväinen sähköposti ovat kaikki verkkosisältöä. Opetuksessa verkkosisältö on useimmiten oppimisalustalla olevaa sisältöä, esitysgrafiikkaa kuten PowerPoint-tiedostoja, tekstidokumentteja tai videoita.

Saavutettavuus tulee huomioida myös esitystilanteissa, joissa kaikki osallistujat tai osa osallistujista on paikan päällä. Jos esitysmateriaalin sisältöä on vaikea ymmärtää tai PowerPoint-esityksen tekstin fonttikoko on niin pientä, että tekstiä ei näe lukea takariviltä, sisältö ei ole saavutettavaa.

Saavutettavuuden huomioiminen helpottaa kaikkia käyttäjiä: kokonaisuutta on helpompi hahmottaa, etsitty tieto löytyy helpommin ja sisältö on ymmärrettävää.

Lue lisää aiheesta: Helsingin kaupungin Saavutettava sisältö – Opas suunnitteluun ja sisällöntuotantoon (pdf)