1.3 Opiskelijan motivaatio ja opinnäytetyöprosessi

Alavaikko (2005) tarkastelee artikkelissaan opiskelijan motivaatiota opinnäytetyöprosessin aikana soveltamalla Yeugin (2004)  motivaatiokarttaa. Yeugin (2004) on muodostanut moniulotteisen motivaatiokartan tutkiessaan motivaatiota osallistua vapaaehtoistyöhön. (ks. Kuvio 1.) Yeugin (2004) on muodostanut moniulotteisen motivaatiokartan tutkiessaan motivaatiota osallistua vapaaehtoistyöhön.

Pohdinta-toiminta -ulottuvuus

Opinnäytetyöprosessin aikana opiskelijalla esiintyy Alavaikon (2009) mukaan pohdinnan ulottuvuudella sekä hiljaista sekä aktiivista, reflektoivaa pohdintaa. Hiljainen pohdinta kuvastaa opiskelijan opinnäytetyöhön liittyvää keskustelua itsensä kanssa, opinnäytetyön vireilläolemista ajatuksen tasolla. Tätä kuvastaa opiskelijoiden kommentit ”opinnäytetyölle pitäisi tehdä jotakin…” toisaalta taas epätietoisuutta siitä, että ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Jäsentynyttä, aktiivista ja reflektoivaa pohdintaa tapahtuu opinnäytetyöseminaareissa ja ohjaustilanteissa. Erityisesti opinnäytetyöseminaareissa käsitellään useampia opinnäytetöitä, jolloin opiskelijalle mahdollistuu aktiivinen pohdinta ja reflektointi oman opinnäytetyöhönsä liittyvien asioiden osalta.

Alavaikon (2009) mukaan kokemus jatkuvasti vireillä olevasta opinnäytetyöstä, saattaa muuttua negatiiviseksi kokemukseksi, mikäli mikään ei etene. Tämä on ohjauksessa huomioitava asia, sillä nämä ns. jumitilanteiksi muuttuneet opinnäytetyön vaiheet hidastavat huomattavasti opinnäytetyön etenemistä ja saatavat jopa johtaa aiheen vaihtamiseen, opinnäytetyön tekemisen keskeyttämiseen tai opinnäytetyö ei valmistu määräajassa. Nämä tilanteet asettavat haasteita ja erityisiä vaatimuksia ohjaukselle.

Opinnäytetyöprosessiin kuuluu useita erilaisia toiminnan vaiheita. Opiskelijan itsenäinen työskentely: lukeminen, aiheeseen perehtyminen, kirjoittaminen, aineiston keruu, lopullisen raportin kirjoittaminen ym. Tämän lisäksi toiminta liittyy olennaisesti opinnäytetyöseminaareihin tai ryhmä- ja yksilöohjaustilanteisiin. Alavaikon (2009) selvityksessä opiskelijat kaipasivat toimintaan selkeitä raameja ja opinnäytetyön tekijän ulkopuolelta tulevaa jäsennystä prosessin etenemisen edistämiseksi. Kleijn, Mainhard, Meijer, Pilot ja Brekelmans (2012) tulivat tutkimuksessaan samanlaiseen johtopäätökseen. Opiskelijat kaipaavat opinnäytetyön ohjaajaltaan opinnäytetyön prosessin selkeätä jäsentämistä ja ohjausta (Kleijn ym. 2012).

Ryhmäohjauksella voidaan jäsentää ja ohjata opinnäytetyöhön liittyvää toimintaa. Ryhmäohjauksessa sovitaan yhteiset pelisäännöt ja jokainen osallistuja valmistautuu etukäteen ryhmän kanssa sovitulla tavalla. Ryhmäohjauskäytäntöihin on hyvä liittää rutiineja, jotka toistuvat eri seminaareissa esimerkiksi: seminaarilla on puheenjohtaja, materiaali toimitetaan etukäteen esimerkiksi verkko-oppimisympäristössä olevaan palautuslaatikkoon, josta se on kaikkien osallistujien luettavissa. Ryhmäohjauksessa on hyvä käyttää opinnäytetyön vertaiskommentaattoria, joka perehtyy muita osallistujia syvemmin yhteen käsiteltävään työhön. Ryhmäohjaustilanne on kaikille osallistujille oppimistilanne, joka edistää myös heidän opinnäytetyönsä etenemistä.

Alavaikko (2009) toteaa, että vastuista ja työtavoista tulee sopia opinnäytetyöprosessin alkupuolella. Tällöin opiskelijat voivat itse osallistua keskusteluun ohjaustarpeestaan ja samalla sanoitetaan opinnäytetyöntekijän omaa vastuuta ja ohjaajan roolia opinnäytetyön prosessin aikana. Tärkeätä on huomioida myös työelämän yhteistyökumppanin osallistuminen opinnäytetyöprosessiin. Prosessiin kannattaa sopia yhteisiä ns. kolmikanta keskusteluja, johon osallistuvat sekä opiskelija, työelämän ohjaaja tai mentori että opinnäytetyön ohjaaja. Keskustelut voidaan käydä sovitusti myös etänä. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa käytössä oleva Wihi-järjestelmä mahdollistaa kommentointipyynnön lähettämisen vertaisella ja työelämän ohjaajalle tai mentorille. Myös tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää sähköpostiviestittelyn asemasta.

Antaminen-saaminen – ulottuvuus

Alavaikko (2009) kuvaa antamisen ulottuvuutta opinnäytetyöprosessissa tietoisuuden ja luottamuksen käsitteiden avulla. Tämä näkyy muun muassa ryhmäohjauksissa, joissa opiskelija jakaa oman opinnäytetyöprosessinsa toisten vertaistensa sekä ohjaajan kanssa ja samalla opinnäytetyöntekijä tulee tietoiseksi muiden prosesseista. Tietoisuus siitä, että joku muu seuraa opiskelijan opinnäytetyöprosessia koettiin tärkeämmäksi kuin mikään tiedollinen ohjaus. Alavaikon (2009) selvityksessä opiskelijat eivät odottaneet ohjaajalta tietoa opinnäytetyön aiheesta, vaan enemmän menetelmistä ja niiden soveltamisesta opiskelijan omaan opinnäytetyöhön. Lisäksi koettiin tärkeäksi yleinen ymmärrys tai kokemus tutkimus-/kehittämistyön prosessista.  Antamista on myös se, että opiskelija valmistautuu ohjaustilanteisiin etukäteen valmistelemalla oman esityksensä, tutustumalla vertaisten toimittamaan materiaaliin sekä kommentoimalla vertaisten esityksiä aktiivisesti. Tämä edellyttää luottamuksellista ilmapiiriä ohjaustilanteissa.

Antamisen-saamisen –ulottuvuuden osalta opinnäytetyön ohjaajalle voidaan kuvata kolmenlaisia tehtäviä, jotka liittyvät tietoisuuteen, luottamukseen ja tiedon välittämiseen.

Opinnäytetyön ohjaajan tehtävät (Alavaikko 2009):

• edistää opinnäytetyön ohjausprosessin mahdollistavan luottamuksen syntymistä.
• on tietoinen ja kykenee välittämään muille tietoisuuden opinnäytetyön tekijöiden prosessista ja niiden vaiheista.
• välittää tietoa tutkimus-/kehittämismenetelmistä ja tutkimus-/kehittämisprosessista.

Etäisyyden-läheisyyden ulottuvuus

Alavaikon (2009) selvityksessä etäisyys-läheisyys –ulottuvuuden kannalta seminaariryhmä koettiin merkittävimmäksi. Seminaaritapaaminen koettiin viralliseksi tapahtumaksi, joka sulkee ulkopuolelle yksityiselämän. Kun seminaari alkaa, kaikki keskittyvät opinnäytetyöhön liittyviin asioihin. Muu läheisempi kanssakäyminen, kuulumisten vaihto, tapahtuu ennen ja jälkeen seminaarin sekä taukojen aikana. Seminaareissa läheisyyttä synnyttää niiden asiapitoisuus, mitä voi verrata ammatilliseen läheisyyteen työelämässä. Ohjaajan rooli opinnäytetyöprosessissa on kahtiajakoinen, toisaalta tutkintovaatimusten ja tieteellisen perinteen tulkintaa opinnäytetyötekijälle ja toisaalta auttajan/valmentajan rooli.  Läheisyyden ulottuvuus ohjaussuhteessa liittyy vastavuoroisuuteen, aitoon dialogiseen yhteistyöhön koko prosessin ajan. (Alavaikko, 2009.)

Jatkuvuus-uutuus –ulottuvuus

Tutkimus- ja kehittämistyöhön liittyy lähtökohtaisesti aina jatkuvuuden ja uuden löytämisen –ulottuvuudet. Opinnäytetyöprosessi jatkuvuus näyttäytyi Alavaikon (2009) selvityksessä opinnäytetyön tekijän oman prosessin jatkuvuutena. Opinnäytetyöllä on jatkuvuus ja olemassa olo opinnäytetyön tekijän ulkopuolella. Opinnäytetyöseminaarit opiskelijat kokivat ulkopuoliselta maailmalta suljettuina. Tilana, jossa voi keskittyä opinnäytetyöhön ja sen maailmaan. Uutuuden –ulottuvuus näyttäytyy opinnäytetyön prosessissa uuden tiedon tai käytännön löytämisen riemuksi ja positiiviseksi oppimiskokemukseksi. (Alavaikko 2009.) Uudet oivallukset vahvistavat opiskelijaa opinnäytetyöntekijänä ja innostavat työskentelemään eteenpäin.

Lähteet

Alavaikko, M. 2009. Opinnäytetyön ohjaaminen ja opiskelijan motivaatio – esimerkkinä sosiaalialan aikuisopiskelijan opinnäytetyö. Aikuiskasvatus 3, 206-213.

Kleijn, R., Mainhard, M., Meijer, P., Pilot, A. & Brekelmans, M. 2012. Master’s thesis supervision: relations between perceptions of the supervisor-student relationship, final grade, perceived supervisor contribution to learning and student satisfaction. Studies in Higher Education 37, 8, 925-939.

_{Päivitetty 2.10.2021 Sirpa Tuomi}