Arviointi

Osaamisperustainen arviointi

Tutkimusten mukaan arvioinnilla ja arviointimenetelmillä on suurempi merkitys kuin millään muulla yksittäisellä tekijällä sen suhteen, mitä ja miten opiskelijat oppivat (Biggs 2003; Keurulainen 2018; Medland 2012). Opiskelijat suuntaavat toimintaansa ja valitsevat oppimisstrategiansa sen mukaan, miten ja millä menetelmillä heidän osaamistaan arvioidaan. Kun halutaan kehittää opiskelijoiden oppimista ja koulutusta, tulisi nimenomaan arviointia ja sen menetelmiä kehittää.

Perinteinen näkemys arvioinnista korostaa opettamisen ja oppimisen keskinäistä suhdetta. Arviointi kohdistetaan siihen, mitä opetuksen seurauksena opitaan. Osaamisperustaisessa arvioinnissa osaaminen ymmärretään laajempana kokonaisuutena kuin opetettujen asioiden toisintamisena (Virkkula ym. 2018.) Osaamisperustaisuudessa osaamista voidaan hankkia ja myös osoittaa muuallakin kuin oppilaitosympäristössä. Tärkeää on silti muistaa, että tällöinkin arviointipäätös (tunnistamisen, arvioinnin ja tunnustamisen prosessi) tulee tehdä aina suhteessa osaamistavoitteisiin.

Osaamisperustaisessa arvioinnissa opiskelijoita ei koskaan verrata toisiinsa vaan arvioinnin pitää olla tavoitesuhteista ja keskittyä opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen. Opiskelijan osaamista arvioidaan suhteessa osaamistavoitteisiin ja niistä johdettuihin arviointikriteereihin. On ensiarvioisen tärkeää, että osaamistavoitteet ja arviointikriteerit ovat linjassa. Osaamistavoitteet ilmaistaan yleensä neutraalissa muodossa ja arviointikriteerit puolestaan arvottavat niitä: antavat osaamistavoitteille arvon ja merkityksen.

Osaamisperustaisessa arvioinnissa opiskelijan itsearvioinnilla on merkittävä rooli. Arvioinnin näkökulmasta oppija on siis subjekti ja keskeinen toimija. Ohjaava palaute ja ohjaava arviointi pitkin opiskelijan oppimisprosessia tekee opiskelijan itsearvioinnista merkityksellisen: näin oppiminen etenee osaamistavoitteiden mukaisesti ja opiskelija tulee tietoiseksi osaamisestaan.

Arvioinnin komponentit

Osaamisperustaista arviointia voidaan hahmottaa erilaisten arvioinnin komponenttien: itsearvioinnin, ohjaavan arvioinnin ja arviointipäätöksen tekemisen kautta (ks. Kuvio 1) (Keurulainen 2018). Kun opiskelijaa ohjataan erilaisen palautteen avulla oppimisprosessin aikana, voidaan puhua ohjaavasta arvioinnista. Ohjaavan arvioinnin tarkoituksena on oivalluttaminen ja osaamistavoitteiden suuntaisesti oppiminen. Tiedetään, että opiskelijan oppimista ja oppimistuloksia tukee parhaiten oppimisen aikainen palaute. Jos komponentteja arvottaisi oppimisen näkökulmasta, ovat itsearviointi ja ohjaava arviointi merkittävämpiä kuin arviointipäätös. Kuten kuviosta 1 voikin päätellä, saavutetun osaamisen näkökulmasta itsearviointi ja ohjaava arviointi ovat merkityksellisiä, sillä niiden avulla voidaan vielä vaikuttaa oppimisen lopputulokseen. Arviointipäätös toteaa sen hetkisen tilanteen. Arviointi on siis muutakin kuin arviointipäätöksen tekemistä.

Arvioinnin komponentit
Kuvio 1. Arvioinnin kolme keskeistä komponenttia (Keurulainen 2018)

Lopuksi

Laadukas oppimisen ja osaamisen arviointi on monipuolista, mielekästä sekä kannustavaa ja eteenpäin ohjaavaa. Sen tulisi tukea oppimista, ei olla vallan väline (opettaja rinnalla kulkijana, ei tuomarina). Arvioinnin tulee perustua osaamistavoitteisiin ja kriteereihin, ei opiskelijoiden vertaamiseen keskenään. Lisäksi olisi hyvä siirtyä opitun arvioinnista (assessment of learning) oppimista ohjaavaan arviointiin (assessment for learning). Arviointi tulisi nivoa opetus- ja oppimisprosessiin siten, että arviointi itsessään tarjoaisi mahdollisuuden oppimiseen (assessment as learning), olisi itsessään oppimistapahtuma.

Sivu 1: Osaamisperustaisuus
Sivu 2: Modulaarisuus

Siru Lehto 13.1.2023