2 Tiedonhankinta opinnäytetyöhön

Opinnäytetyön tekijän on raportoitava tutkimustiedon ja muun luotettavan tiedon hankinta opinnäytetyössään (ks. arviointikriteereistä tietoperusta). Hänen on toisin sanoen napakasti kerrottava, millä hakusanoilla ja mistä tietokannoista hän on hakenut ajantasaisia lähteitä sekä millaisia rajauksia hän on tehnyt niitä etsiessään. Jos lähteet on löydetty muulla tavoin, sekin mainitaan. Tiedonhaun kompassi auttaa järjestelmällisen tiedonhaun suunnittelussa ja toteutuksessa.

Opinnäytetyötä tehdessään opiskelija opettelee jäsentämään erilaisia ongelmia ja kehittelemään niihin ratkaisuja sekä seuraamaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Näitä taitoja tarvitaan työelämässä: informaatiolukutaitoinen asiantuntija osaa hankkia, paikantaa, arvioida ja käyttää ammatillista tietoa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Opinnäytetyössä tärkeintä on tehtävän mahdollisimman täsmällinen määritteleminen. Niin kauan kuin tehtävä on epämääräinen, tiedonhankinta on summittaista. Jos osaa muuttaa tehtävän kysymysmuotoon, on jo paremmin selvillä siitä, mihin on etsimässä tietoa. Hyviä välineitä aiheen hahmottamiseen ja rajaamiseen ovat mielle- ja käsitekartat sekä alustavat sisällysluettelot. Laajempi ja intensiivisempi tiedon hankinta aloitetaan vasta sitten, kun keskeiset käsitteet (ilmiöt) on määritelty ja niiden merkitys oman työn kannalta on ymmärretty.

Hakusanojen valinta

Käsitteiden ymmärtäminen auttaa myös täsmällisten hakusanojen valinnassa, kun tietoa haetaan tietokannoista ja -verkoista. Hakusanoja voi ideoida asiasanastojen avulla. Esimerkiksi jos opinnäytetyö käsittelee tuotevastuuta, sen rinnakkaisia ilmiöitä ja siten vaihtoehtoisia hakusanoja voivat olla esimerkiksi ’kuluttajansuoja’, ’laadunvalvonta’, ’tuotekehitys’, ’tuoteturvallisuus’ ja ’vastuuvakuutus’. Linkit Finto-asiasanapalveluun ja tieteenalakohtaisiin asiasanastoihin ovat alakohtaisissa kompasseissa (tiedonhaun oppaat).

Monipuoliset tietolähteet

Tiedonhankinta on luova prosessi, jossa jo löydetyt lähteet vaikuttavat sekä tehtävän tarkentumiseen että uusien kiehtovien näkökulmien ja tiedonlähteiden etsintään ja löytämiseen. Tiedonlähteitä on erilaisia: kirjallisia ja suullisia, sähköisiä ja painettuja. Niitä on hyvä käyttää monipuolisesti, sujuvasti ja omaan tehtävään sopivalla tavalla. Ajankohtaisin tieto löytyy yleensä tietoverkoista ja lehdistä. Kirjoissa esitetään usein näkemyksellistä tai teemoittaista tietoa. Eri alojen asiantuntijat ovat hyviä tiedonlähteitä erityisesti aiheissa, joista ei ole kirjoitettu tutkimuksia tai selvityksiä. Käsitteiden määritelmiä voi etsiä alan hakuteoksista ja katsaustyyppisistä tutkimuksista.

Lähteiden luotettavuuden arviointi

Tietoa on syytä arvioida kriittisesti ennen kuin yhdistää sen työnsä tietoperustaan ja soveltaa sitä käytäntöön. Kannattaa miettiä, mikä tekee tiedosta luotettavan ja käyttökelpoisen, ja toisaalta, mikä tekee siitä epäluotettavan tai käyttökelvottoman suhteessa tehtävään ja tavoitteisiin. Työssä käytetyt lähteet pitää aina ilmoittaa, jotta lukija tietää ja voi halutessaan tarkistaa, mihin kirjoittaja ajatuksensa perustaa. Tiedonhankintaa ja kirjoittamista voi opetella monilla ammattikorkeakoulun opintojaksoilla.