5.3 Lähdeluettelon laatiminen

Lähdeluettelossa mainitaan jokainen lähde, jota raportin tekstissä on käytetty. Tutkimusmateriaalia ei lähdeluettelossa mainita, vaan se esitetään tekstissä siinä kohdassa, joka käsittelee tutkimuksen toteutusta, aineistoa ja menetelmiä (ks. lisää luku 4.2.4). Käytettyjen lähteiden tulee olla työn kannalta relevantteja. Niiden käyttö osoittaa lukeneisuuden ja tietämisen laajuuden. Sekä suomenkielisissä että vieraskielisissä lähteissä tulisi pyrkiä alkuperäisten julkaisujen käyttöön.

Lähdeluettelon otsikoksi merkitään Lähteet. (Ks. tämän sivuston Lähteet ja Esimerkkejä erilaisten lähteiden merkinnästä.)

Tekstiviitteiden ja lähdeluettelon tietojen on tarkasti vastattava toisiaan. Lähdeluettelo aakkostetaan merkinnän ensimmäisen sanan mukaan. Lähdemerkinnän yleisrakenne on neliosainen:

1) Kuka – kirjoittaja tai suullinen tietolähde – aina henkilö, järjestyksessä sukunimi, etunimen alkukirjain. Ellei henkilötekijää ole, ensimmäiseksi tiedoksi siirtyy listan 3. kohta “Mitä – lähteen nimi tai otsikko”.

2) Milloin – julkaisuvuosi (ellei tiedossa, käytetään lyhennettä N.d. = no date, tekstiviitteessä n.d. Lähdeluettelossa on iso N, koska se on pisteen jäljessä, tekstiviitteessä on pieni n.)

3) Mitä – lähteen nimi tai otsikko

4) Missä – tiedot julkaisusta, painoksesta, julkaisupaikasta ja kustantajasta, verkko-osoitteesta jne.
– Teoksen painos merkitään vain, jos se on muu kuin ensimmäinen. Painostiedot voi haluttaessa lyhentää, esimerkiksi p. (painos), uud. p. (uudistettu painos) tai korj. p. (korjattu painos).
– Kustantajan tietoihin ei yleensä lisätä yhtiömuotoa (oy., ry., ky.), poikkeuksena WSOY.
– Tarvittaessa ilmoitetaan myös täsmällinen julkaisu- tai päivitysaika, esimerkiksi lehden tai radio-ohjelman julkaisupäivämäärä. Viittauspäivämäärä verkkojulkaisuihin ilmoitetaan aina.

Lähdemerkinnän yleisrakenne on tiivistettynä kuviomuodossa pdf-dokumentissa Kuvio lähdemerkinnän rakenteesta.pdf.

Tätä perusperiaatetta sovelletaan erityyppisiin lähteisiin esimerkkien avulla luvussa 5.4 Esimerkkejä erilaisten lähteiden merkinnästä.